Kreetan luontoa ja kasveja

Kanariansaarten jälkeen Kreetan kasvisto yllätti. Kreetalla oli paljon tropiikin koristekasveja kuten yllä olevan kuvan Kukonharja. Kukonharja löytyi ruukkukukkana pienen vuoristokylän ravintolan pihasta. Ilma oli lokakuun puolivälissäkin Suomen helteiden kaltainen, merivesi oli lämmintä. Kuivuus on haaste kukille.

Hotellihuoneemme ovelta oli näkymä oliivipuulehtoon. Kreetan tärkeimpiä elinkeinoja on turismi ja oliivit. Vuorilta saavat hyvää vettä. Oliivipuiden ohella rinteessä oli juuresmaita.

Huoneemme parvekkeelta luvattiin avoin merinäkymä. Parvekkeelta näkyikin meri juuri ja juuri. Onneksi sai ihailla alla olevia kasveja. Olimme perillä illalla myöhään pimeässä, aamulla herätessäni ryntäsin parvekkeelle yöpaita päällä. Piti peräytyä, kun huomasin, että koko ravintolayleisö näki minut. Parvekkeella taustamusiikkina oli ravintolan katon tuuletin.

Hedelmien suhteen ovat omavaraisia. Matkallani törmäsin granaattiomeniin ja sitrushedelmiin.

Pasuunakukat, Oleanterit, Lamppuharjat, Ihmeköynnökset, Kiinanruusut, jalostetut ruusut ym. kukat koristivat maisemaa.

Saaren eteläosassa oli vuoristomaisemaa ja kuivaa Libyanmeren rantahietikkoa. Rotkojen välissä oli virkistäviä puhdasvetisiä vuoristopuroja, joiden varrella kasvillisuus oli vihreää. Vuorten rinteillä oli havupuita.

Sivuilla olevat kuvat omistaa Heli Veripää, ellei toisin mainita.

Kesä kukkien kuluupi

Kesä on jälleen kallistunut syksyä kohti. Levitin syyslannoitteen puutarhakasveille sopivasti juuri ennen sateita. Tänä kesänä haasteena oli kesäkuun kylmyys ja sateet, heinäkuun kuivuus ja helle ja nyt taas sateet. Kukat kasvattivat pitkät varret, jotka helteellä kaatuivat pitkin maata. Onneksi heinäkuun lämpö sai kukat kukkimaan. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa puutarhaani vaelsi kotiloetanat. Olen laittanut niitä suolaveteen. Etanat syövät hetkessä kukkien lehdet ja varret.

Tänä kesänä kiinnostuin ruusuista ja kärhöistä, joita nyt on puutarhassani useampia. Mielenkiinnolla seuraan selviävätkö talven yli.

Kukat houkuttelevat hyönteisiä ja somistavat kauneudellaan. Hede on kukkivan kasvin lehtimäinen osa. Kukka muodostuu verholehdistä, terälehdistä, hedelehdistä ja emilehdistä (Lähde: wikipedia).

Nautitaan vielä elokuun kukkaloistosta. Sinipallo-ohdakkeet, ruusut, nauhukset, rantakukat, tädykkeet ja syysleimut kukkivat paraikaa. Mehitähdet aloittelevat ja alppikärhö kukkii jo toista kertaa. Kompostin viereen oli ilmestynyt iso nauhus, ilmeisesti olen sen joskus istuttanut en vain muista.

Sivuilla olevat kuvat omistaa Heli Veripää, ellei toisin mainita.

Tuoksuissa puutarhan

Alkukesä on puutarhassa kiireitä täynnä. Rikkaruohojen kitkeminen, ruohon leikkuu, liljakukkojen ja etanoiden poisto, siemenien kylväminen, kesäkukkien istutus jne. Vaatii malttia istua tietokoneen ääreen ja kertoa puutarhasta muillekin.

 Sain siemenet maahan ja lähdin hakemaan kameraa. Sillä välin koirani söi herneitä.

Kesäkukat palkitsevat, jos saavat ravinnetta, valoa ja vettä.

Puutarha on myös tunteiden keidas: tarhatyräkit, jalokielot, sireenit, omena-, luumu- ja kirsikkapuut, ruusuvitteni. Tuoksut hurmaavat ja kukat häikäisevät. Unohdun tähän hetkeen, kietoudun tuoksuihin ja kukkiin. Yritän tallentaa ja jakaa tunnelman kuvien myötä:

Tarhatyräkki tuoksuu hunajalta.

Alppikärhön väri erottuu.

Vuorirevonpapu on typpikasvi.

Arovuokko on pieni, mutta häikäisee valkoisena ja hentona.

Ruusukvittenin kukat erottuvat ja hedelmistä saa hilloa.

Esikko, joka on suosikkini.

Omenapuut ja marjaomenapensaat täynnä kukkia.

Sivuilla olevat kuvat omistaa Heli Veripää, ellei toisin mainita.

Violette, orvokkini mun

Orvokki on ensimmäisiä kaupoissa myytäviä kukkia. Orvokkiin voi luottaa, se ei välitä pienistä pakkasista. Se on syötävä, tuoksuukin hyvältä ja värejä on paljon. Orvokin kukoistuskausi on touko- kesäkuu. Kesälläkin orvokkia voi vielä pitää kaunistuksena, jos leikkaa välillä sen usein liian pitkiksi kasvaneet varret. Orvokki on kaksivuotinen, jonka tiesin itse asiassa vasta nyt. Olen yleensä heittänyt orvokit pois muiden kesäkukkien tieltä kesäkuussa. Orvokkia pitää muistaa kastella vähän väliä ja nyppiä vanhoja kuihtuneita kukkia pois. En ole antanut lannoitetta, vesi on riittänyt.
Orvokki sanan alkuperä on ranskankielen sanassa violette.

Pihassani on myös monivuotista valkoisen väristä Perhos-orvokkia. Perhos-orvokki talvehtii kohtalaisesti, joten paras paikka sille on multava, varjoisa kohopenkki tai rinne. Istutin Perhos-orvokkini omenapuun alle varjoon, mutta siellä se ei viihtynyt. Mielenkiinnolla seuraan löytyykö Perhos-orvokkia tänä kesänä puutarhastani.

Luonnon Aho-orvokkikin ilmestyi yllättäen puutarhaani. Joissakin pihoissa Aho-orvokki on runsaana tosi kaunis. Lapsuudesta muistan peltojen keskellä asuneena Pelto-orvokin, joka oli mitättömän näköinen kukka, joskin sen aina huomasi. Lapinorvokki viihtyy vain aivan pohjoisessa. Apinankukka muistuttaa Lapinorvokkia, joten ehkä ostan niitä seuraavaksi.

Nautitaan alkukesän herkistä, kauniinvärisistä orvokeista. Niitähän voi vaikka laittaa koristukseksi salaatin tai kakun päälle.

Sivuilla olevat kuvat omistaa Heli Veripää, ellei toisin mainita.

Lisätietoa:

Orvokki, Kotimaiset kasvikset

Orvokki valloittaa hennolla olemuksellaan, Huiskula

Monivuotiset orvokit, Puutarhaliitto

Pelto-orvokki, LuontoPortti

Keto-orvokki, Wikipedia

Aho-orvokki, Wikipedia

Monivuotiset orvokit, Yhteishyvä

Lapinorvokki

Wildflowers, orvokkikasvi

Huhtikuinen lämpö ja kukat

Pystykiurunkannus on luonnon kasvi. Kun aikoinaan istutin yhden taimen omenapuun alle toivoin, että se leviäisi. Tänä keväänä ensimmäistä kertaa se on levinnyt laajalle alueelle ja taimia on monia. Päätin, että alan yhä enemmän suosimaan luonnonmukaisia kukkia.

Lehtoimikkä melkein hävisi puutarhastani, sainpa pelastettua pari tainta. Mielestäni Imikän kukat ovat kauniit, väri on sinisenpunainen. Kukkii aikaisin keväällä.

Menin hakemaan kaupasta taimimultaa kääpiösamettikukan siemenille. Tulin kaupasta mukanani seitsemän perennaa: Punakärsämö, Yrtti-iiso, Komeakissanminttu, Kellopeippi, Metsäasteri ja Etelänmunkki. Uudet kukat näyttävät kylteissä tosi kauniilta. Jännittävää seurata vastaako todellisuus kuvaa. Perennoille tärkeää on oikeanlainen kasvupaikka. Kaupoissa oli jo runsas valikoima erilaisia kesäkukkia, esimerkiksi pelargonioita, petunioita ja samettikukkia. Koen, että vielä on liian aikaista ostaa niitä. Orvokit riittävät toistaiseksi. Löytyisiköhän jostakin Lapinorvokin taimia, vielä en niitä ole kaupoissa nähnyt. Apinankukkahan on eri kuin Lapinorvokki, sekoitankohan nämä kaksi toisiinsa?

Joka vuosi ostan Punahatun taimen, koska kukka häviää maaltani. Tiedän, että Punahattu vaatisi hiekkaperäisen maaston ja minulla on savimaa. Punahattu on suosikkini, joten haluan kukan joka kesä.

Kompostimultaa olen levittänyt kasvimaalle. Uutta lannoitettua multaa ostin 15 säkkiä, jotka levitin kukkamaille, marjapensaille, kirsikka- ja luumupuille. Runkoruusut löytyivät mullan alta terveinä. Istutin muutaman runkoruusun maahan ja yhden ruukkuun. Minulla on ollut tänä keväänä puutarha-apulainen, seitsemän kuukauden ikäinen lagotto. Koiraani houkuttaa uusi multa, jossa on mukava pyöriä. Lagotot ovat tryffelikoiria, joten kaikki "mädäntyneen" haju koukuttaa.

Skillat kaunistuttavat maisemaa, vanhoilla tonteilla niitä on sinisenä mattona. Kelta-, sini- ja valkovuokot kukkivat ja tuomissa on isot kukkanuput. Kevät on kaunis ja uutta kasvua täynnä.

Lisätietoa:

Kiurunkannukset

Lehtoimikkä

Lapinorvokki

Skillat, vuokot ja krookukset

Kevät on tullut, muuttolinnut ovat saapuneet ja ensimmäiset kukat kukkivat puutarhassa. Sinivuokot, skillat, krookukset ja orvokit ruukuissa. Joka kevät mullan tuoksu valloittaa mielen. Aloitin tänä vuonna maaliskuussa kukkainnostukseni tutustumalla paikalliseen Haavikon puutarhaan. Tutustumiskäynnin järjesti Kuusankosken puutarhayhdistys. Puutarhassa oli kesäkukat aluillaan ja kuulimme kauppapuutarhan työstä. Kasvun ihmettä, lapsuuden kellarin mieleen tuovaa mullan tuoksua, kukan nimiä kuten Lipstick, aurinkoa ja lämpöä hehkulampuista.  Joka vuosi tulee entisten tuttujen lajikkeiden joukkoon muutama uusi. Hienoa, että paikallisia yrityksiä vielä on ja kesä tulossa.

Puutarhassani leikkautin omenapuut ammattilaisella. Naapuri lainasi kärryä ja saimme kuljetettua syksyn parikymmentä lehtisäkkiä ja risuja kaatopaikalle. Tyhjensin kompostien päältä viime syksyiset kukkavarret ja otin mullan esille. Odotan, että kompostimulta sulaa. Levitän multaa kasvimaalle, pensaille ja kukille. Voi olla, ettei multa riitä kaikkialle, vaan on ostettava lannoitettua multaa. Kasvimaahan kätkin syksyllä runkoruusut. Jännityksellä odotan, miten ovat mullan kätköissä säilyneet.

Puutarhalammikon ajattelin tyhjentää likaisesta vedestä kunhan ilmat lämpenevät. Toivottavasti tänä vuonna ei tule niin paljon sammakon kutua kuin viime vuonna. Kutu on siirrettävä ämpäriin talteen ja vietävä luonnonojaan tai takaisin puhdistettuun lammikkoon.

Ostin pinaatin, salaatin, persiljan, tillin ja rukolan siemeniä. Kukkasiemenistä käteen tarttui musta ruiskaunokki, käenkaali, Siperian unikko, keltainen krassi ja kääpiösamettikukka. Harrastan kasveja, joita voi kylvää suoraan maahan. Kääpiösamettikukan voi kylläkin laittaa alulle 3-6 viikkoa ennen maahan istutusta.

Ostin pääsiäisen innoittamana keltaisia orvokkeja. Yksi narsissikin löysi tiensä orvokkien seuraksi. Sain lahjaksi sinivioletin orvokkiamppelin, joka koristaa puutarhapöydällä.

Luonnon kiurunkannus on levinnyt mukavasti omenapuiden alle. Jalokiurunkannus aloittaa kukinnan myös aikaisin keväällä. Krookuksen sipuleita olen levittänyt sinne tänne, joten yllätys on mistä niitä pukkaa.

Puutarhalammikon vieressä ruusukvittenin juurella Skillat kukkivat. Karhunlaukka kasvaa nopeasti ja kukkii touko-kesäkuussa. Karhunlaukan lehdet maistuvat valkosipulille, lehtiä voi syödä ja ovat parhaimpia ennen kukintaa. Kevät on puutarhurille työteliästä aikaa, puutarhainnostus ainakin omalla kohdallani on huipussaan. Jännittää, miten kukat ovat selvinneet koittelevasta talvesta. Kukkien innokas kasvu ja kukkiminen virkistää mieltä.

Sivuilla olevat kuvat omistaa Heli Veripää, ellei toisin mainita.

Teneriffalaista luontoa

Kävin viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa Kanariansaarilla. Matkakohteeni oli Teneriffan Costa Adeje.

Costa Adeje sijaitsee saaren eteläosissa ja yleensä siellä on kuivaa. Nyt maisema oli vihreä. Puut ja kukat kukkivat. Alueella oli vielä koskematonta luontoa, joskin rakentaminen kiihtyy kaiken aikaa. Luonnosta löytyi tutut ruukkukukkamme, kuten joulutähti ja kiinanruusu. Kaktuksia oli paljon ja erilaisia. Mieleeni jäi ihmeköynnökset, jasmiinit, erilaiset ruusut, tyräkit, palmut ja johanneksenleipäpuut. Mielenkiintoista oli seurata tulivuori Teidelle matkustettaessa eri kasvillisuusvyöhykkeitä. En olisi uskonut, että Kanariansaarilta löytyy myös lunta ja metsää.

Banaaniviljelmiä oli paljon rannikolla. Banaani tuottaa satoa seitsemäntenä vuotena istutuksestaan. Ihmettelin, kun lähitavaratalossa ei ollut lainkaan banaaneja myytävänä. Olin ostavinani pienessä lasipurkissa kaktushilloa, joka osoittautuikin mehuksi. Saa nähdä miten terveeksi tulen, kun juon kaktusmehua. Joka kaupassa oli aloe verasta tehtyjä kemikaalituotteita, enimmäkseen voiteita. Aloe verahan on tunnetusti terveystuote. Uusi tieto minulle oli, että limoviikunat ovat allergisoivia, varsinkin hengitysteille.

Majoituin hotelliin, josta näkymä oli viereiselle golf-kentälle. Joka aamu golf-kentän hoitajat siistivät kenttää. Kentällä oli kauniit kivi- ja lammikkoasetelmat. Ankkoja ja sorsia viihtyi lammikoissa. Illalla laulukaskaat pitivät konserttia, yksi laulukaskas oli eksynyt makuuhuoneeseeni. Sain kuunnella sen konserttia joka yö. En voinut poistaa sitä, kun en sitä löytänyt. Yhtenä yönä, kun laitoin valot, näin sen menevän komeron raosta seinän väliin. Se muistutti mustaa kovakuoriasta (lapsena sanoimme koppakuoriainen).

Matkasta jäi mieleeni kauniit kasvit, puut, vihreys, miellyttävä sää, hyvä palvelu, riippuliitäjät ja mukavat ihmiset. Matkalla liikuin paljon, uinti sujui hotellin lämmitetyssä altaassa. Hotellin viereisen huippu-urheilukeskuksen uimarit, jalkapalloilijat ja muut urheilijat näyttivät mallia.

Kotimaasta muistutti Helsinki -niminen katu, eli calle Helsinki, hotellin kampaajan nimi Laura ja Gomeran satamassa uiskenteleva Armas-laiva sekä Lauri Silva -metsä.

Kuvat: Kasveja Teneriffalla (H. Veripää).

Lisätietoa

Banaani (Maailmankaupat)

Gran Canarian kasvielämä (Spain-grancanaria)

Kuvia laulukaskaasta 


Sivuilla olevat kuvat omistaa Heli Veripää, ellei toisin mainita.